Tämä on se päivä jota kaikki inhoaa, kun on kaikki edellisinä päivinä pakattu ja nyt on roudaamisen aika ja taas kaiken uudelleen sijoittelun omalle paikalleensa. Tuolissa olevan ei tarvitse muuta kuin käskeä mikä menee mihin ja he tekevät niin, koska mulla on valtaa. Palaan haave-maailmasta todelliseen ja huomaan löytäväni itseni jälleen asumisjaksolta hoitokodista.

Minulle soitteli kyttiä turhaan vähän väliä syyttä suotta. jopa silloin kun en ole ollut paikalla niin sain kytät ovelleni ja isännöitsijä ei uskonut vaikka kuinka kovasti todistelin. Olenhan vaan linnakundi varmaan ja luottotiedoton vaikka on järjestelyssä. Noh, minä yritän säästää kuukaudesta mutta paljoa ei jää. Ulosottossa on melkein 2000e laskut jotka mun pitää pieraista sen verran cashia asap, ettei mene koko velkajärjestely vituiks. Mulla tuli myöhässä sairaalalasku jota en edes tiennyt olevan joka oli 1500e kun oli Katriinassa 7kk.
Ei ole ilmaista maata sielläkään mutta onneks on mukavat hoitajat , jotka hoitavat.

Mä ajattelin, että varmasti fiksuinta on aina maksaa kerralla pois niin korko loppuu siihen, siltä osin ja, kun aloittaa pienemmistä niin sitten isoimmat vaatiikiin jo pariin kun sääsätämistä. Mua ottaa päähän, kun yks kaveri  varasti 2500e multa kesällä jos toi lasku olisi ollut mun nokan edessä olisi maksettu. Mutta mennyttä ei voi muuttaa eikä takaisin palata muuta kuin muistossamme, onneksi
meillä on muistomme.

Muistot ja kokemamme asiat tekevät juuri meistä keitä olemme.
Pikkuveljeni soittaessaan sai minut lapsuus maisemiin Keuruulle muistoissani. Oli ihanaa asua ja ketvelniemeä vasta rakennettiin. Ränsistynyt kipsa tönötti monttupolkuisella hiekkatiellä. Muuttunut on talot ja maisemat. Kuoleva kylä. Kämpät halpoja, kukaan ei osta, kun ei löydy vuokraajia, joten asunnot kuihtuu pois ja sijoitus hupenee. kannattamatonta sekä lopullisen kestämätöntä. Ei hyvältä näytä pikkukylien tulevaisuus mutta silloinkaan minun nimelläni en saa vuokrattua keneltäkään kämppää eli omistajat tekee mielummin tappioo. Miksei antaisi mahdollisuutta ja jos kaikki menee hyvin niin vuokraa. Ite oon muuttunut täysin niistä ajoista.
Minä olin siihen aikaan villi tapaus.

Vanhempani erosivat ollessani muistaakseni 15v ja muutin niihin aikoihin omilleni, ensin keravalle nuppulinnaan ollessani 16-vuotias juuri täyttäneenä. Se oli vankila mutta alaikäisiä kaikki se oli mulle helppoa aikaa sellaisten kersojen kanssa en olisi ikinä muuten hengaillut. Oli suorastaan Ihme etten hakannut enempää ihmisiä kuin hakkasin. Olin väkivalta rikollinen joten kävin 3kk vihanhallintakurssin. Siellä ei ollut mitään tekemistä muuta kuin salilla käynti mutta raudat oli laitettu siihen aikaan 50kg. Ilmeisesti se tapahtui monissa muissakin vankiloissa mutta muistaakseni se ei kestänyt kauaa, koska vangit protestoi väkivalla. Vittu onhan se niin kun puntit on siellä se viimeinen
ruiske mikä on siis monille ja myös minulle ollut se ainoa henkireikä, että jaksaa kantaa päässään kaikkea sitä valtavaa tietotulvaa mitä aivot prosessoi jatkuvasti ollessamme hereillä. Minä toivon todella, että tästä vuodesta tulee edellistä huomattavasti parempi. Mää uskon niin.
Peaze