keskiviikko 4. joulukuuta 2019

Hei!
Kuu alussa ja rahat alkaa loppumaan on varmastikkin monella pienituloisen eläkeläisen kohdalla samankaltainen tilanne. Laskuihin riittää mutta siinäpä se, kun ei muuhun hirveästi jää "ylimääräistä" rahaa. Maksoin viime kuussa hulluna velkajärjestelymaksuja edes tietämättömänä , että niin paljon voi tulla kerralla. No, ne on maksettu mutta vielä tuolla laskuja riittää joita en pysty maksamaan koska vuokrani on varsin korkea 850e/kk ja olen unohtanut ilmoittaa velkajärjestelyyn, että vuokra on kasvanut tuplasti ylikin (näistä pitäisi ehdottomasti heti ilmoittaa), joten ihan omaksi parhaakseni minun oma vastuu pienenisi mitä joudun kuukausittain maksamaan.

Laskuja oon jäljessä ehkä 2000e, jotta saataisiin takaisin raiteilleen velkajärjestely, koska jos se kaatuis niin.. se olisi mulle katastrofi! Minun pitää saada 2ke tavalla tai toisella haalittua. Mun on pakko. Mistä voisin saada sellaisen työpaikan, että saisin 600e/kk tienata vakuutusyhtiön eläkkeen päälle. Mistä moinen pätkätyö? Osaan keittää kahvia siinä olen hyvä. Kukapa palkkaisi vammautunutta henkilöä jolla on rikosrekisteri joltain vuosi kivi ja kääpiö. Mutta kaippa, koskaan ei ole tarpeeksi kärsinyt virheidensä takia.

Milloin on vain yksinkertaisesti aika unohtaa, ehkäpä jopa antaa anteeksi sellaiselle, joka on sinua huijannut tai muutoin kaltoin kohdellut. Minä olen selättänyt menneisyyden haamut, sen minä takuulla olen samalla, kun vaihdoin Keski-Suomesta Vantaalle. En ole vieläkään varma kummassa minun oli parempi olla, mutta minun oli lähdettävä ja unohdettava sen aikaiset ystävät vuosiksi.

Sitä lähtemistä rakkaista maisemista en ole katunut hetkeäkään, koska minun oli tarve ymmärtää itseäni , koska rtakkaita ihmisiä poistui viereltä. Mun oli pakko itkeä ja ylipäätään surra menehtyneiden poismenon johdosta, heitä on monia , mutta vain pari tosi ystävää. Elämä on vaan niin lyhyt joten nauti siitä mitä teet, helpommin sanottu kuin tehty.

Hyvää joulunalusta ja viettäkää rauhallista joulukuuta. Niin minä ainakin teen.

-Markus


sunnuntai 1. joulukuuta 2019

Oma asunto Vihdoinkin!

Hei!

Ajattelin ruveta taas kirjoittelemaan pienen tauon jälkeen, sen takia kun velkajärjestely realisoitui joten itselle asettamani haasteeni jouduin ikäväkseni lopettamaan. Nyt ollaan tilaanteessa, jossa enää en voi hetkeen sijoittaa vaikka kuinka haluaisin, mutta kai ne velat pitää ensiksi maksaa jotta voi sen jälkeen nauttia puhtaista luottotiedoista, ekaa kertaa elämässäni (menetin aikoinaan luottotiedot ollessani 17-vuotias).

Nyt olen vihdoin saanut oman ihanan asunnon vuokralle Korsosta, josta en tunne oikein ketään mutta pääasia on että pääsin vihdoin pois laitoksista. Tuollainen laitos kierre ei tee hyvää kenellekkään, kun itekkin olin noin kolme vuotta erilaisissa laitoksissa. Kyllä niissä oma ajattelu hämärtyy toisten saman tyyppisten ihmisten kanssa olessa, joilla jokaisella on päihde ongelma. Muuten tuntui kyllä , koska monen näköistä taaplaajaa noihin vuosiin mahtuu. kyllä se jättää jälkensä jokaiseen. Väitti ne muut mitä tahansa.

Täällä eläminen kaikkien näiden vuosien jälkeen on vapauttavaa ja mahtavaa, jopa näin talven kynnyksellä. Olen vähän kyllä huolissani, että miten pääsen yksin kauppaan tällä tuolilla joka allani joka päivä on. Se, ettei tunne täältä päin ketään on hyvä ja toisaalta huono asia, koska tässä on vaarana jäädä ihan yksin mököttämään tänne kotia, eikä lähde mihinkään eli mökkihöperöityy. Mulla on kuitenkin hyvä fiilis siitä että enköhän löydä saman ajattelu maailman omaavia kavereita, kunhan vaan jaksan käydä välillä uloskin tuulettumaan.

Eihän tämä aina helppoa ole, kun kipuja on joika päivä ja pitäisi siitä huolimatta hymyillä päivästä toiseen vaikka toisaalta tekisi mieli huutaa APUA! Mutta ei se auta, hammasta purren päivästä toiseen. Tällein eläkkeellä ollessa tämän ikäisenä on vaikea saada aikaa kulumaan. Ei kenenkään pitäisi 36-vuotiaana olla vaan kotona tekemättä mitään päivä duunia, ei sovi ainakaan minun mielenlaatuun. Haluaisin tehdä jotain mitä pystyn tekemään tuolista, mutta mahdollisuuksia on todella vähän, ellei sitten perusta omaa firmaa (se on haaveissani). Unelmissani olisi myös kirjoittaa kirja kokemuksistani täysin rehellisesti, koska jokainen ihminen on ainutlaatuinen ja jokaisella on myös omat kokemukset elämän karulla ja kivisellä tiellä.

Eiköhän kaikki vielä hyväksi muutu kun vaan jaksaa itse myös tulevaisuuteen panostaa.

Hyvää tulevaa joulua kun kerran ollaan jo joulukuun alussa. Pitäkää huolta toisistanne.


- Markus