Oma asunto Vihdoinkin!

Hei!

Ajattelin ruveta taas kirjoittelemaan pienen tauon jälkeen, sen takia kun velkajärjestely realisoitui joten itselle asettamani haasteeni jouduin ikäväkseni lopettamaan. Nyt ollaan tilaanteessa, jossa enää en voi hetkeen sijoittaa vaikka kuinka haluaisin, mutta kai ne velat pitää ensiksi maksaa jotta voi sen jälkeen nauttia puhtaista luottotiedoista, ekaa kertaa elämässäni (menetin aikoinaan luottotiedot ollessani 17-vuotias).

Nyt olen vihdoin saanut oman ihanan asunnon vuokralle Korsosta, josta en tunne oikein ketään mutta pääasia on että pääsin vihdoin pois laitoksista. Tuollainen laitos kierre ei tee hyvää kenellekkään, kun itekkin olin noin kolme vuotta erilaisissa laitoksissa. Kyllä niissä oma ajattelu hämärtyy toisten saman tyyppisten ihmisten kanssa olessa, joilla jokaisella on päihde ongelma. Muuten tuntui kyllä , koska monen näköistä taaplaajaa noihin vuosiin mahtuu. kyllä se jättää jälkensä jokaiseen. Väitti ne muut mitä tahansa.

Täällä eläminen kaikkien näiden vuosien jälkeen on vapauttavaa ja mahtavaa, jopa näin talven kynnyksellä. Olen vähän kyllä huolissani, että miten pääsen yksin kauppaan tällä tuolilla joka allani joka päivä on. Se, ettei tunne täältä päin ketään on hyvä ja toisaalta huono asia, koska tässä on vaarana jäädä ihan yksin mököttämään tänne kotia, eikä lähde mihinkään eli mökkihöperöityy. Mulla on kuitenkin hyvä fiilis siitä että enköhän löydä saman ajattelu maailman omaavia kavereita, kunhan vaan jaksan käydä välillä uloskin tuulettumaan.

Eihän tämä aina helppoa ole, kun kipuja on joika päivä ja pitäisi siitä huolimatta hymyillä päivästä toiseen vaikka toisaalta tekisi mieli huutaa APUA! Mutta ei se auta, hammasta purren päivästä toiseen. Tällein eläkkeellä ollessa tämän ikäisenä on vaikea saada aikaa kulumaan. Ei kenenkään pitäisi 36-vuotiaana olla vaan kotona tekemättä mitään päivä duunia, ei sovi ainakaan minun mielenlaatuun. Haluaisin tehdä jotain mitä pystyn tekemään tuolista, mutta mahdollisuuksia on todella vähän, ellei sitten perusta omaa firmaa (se on haaveissani). Unelmissani olisi myös kirjoittaa kirja kokemuksistani täysin rehellisesti, koska jokainen ihminen on ainutlaatuinen ja jokaisella on myös omat kokemukset elämän karulla ja kivisellä tiellä.

Eiköhän kaikki vielä hyväksi muutu kun vaan jaksaa itse myös tulevaisuuteen panostaa.

Hyvää tulevaa joulua kun kerran ollaan jo joulukuun alussa. Pitäkää huolta toisistanne.

- Markus