Ensimmäinen huumekokeiluni oli, kun olin noin 15-vuotias. En tuntenut Jyväskylää tuohon aikaan kovin hyvin, joten en muista tarkalleen missä se kämppä sijaitsi, minne olimme menossa parin muun kaverin kanssa. Lähellä keskustaa kuitenkin. Ovi kun aukesi tajusin, että minkälaisesta porukasta on kyse. Kaikki olivat ihan sekaisin ja pari tyyppiä veteli herskaa heti keittiössä. Jatkoimme vessaan jossa sain ensimmäisen kokemuksen huumeesta nimeltä amfetamiini. En osannut tuolloin itse pistää, joten vanhempi kaverini tarjoutui pistämään minua. Sinä yönä vedin parit kolmet fiksit.
Muistan, etten silloin tykännyt siitä, enkä kokeillut ainakaan vuoteen sen jälkeen uusiksi, koska en vain yksinkertaisesti välittänyt koko aineesta. Siitä ei tullut minulle mitään WOW-efektiä, vaikka niin kovasti sitä odotin tuntevani. Suoraan sanottuna petyin amfetamiinin voimattomuuteen. Ironista sinällään, koska vuosia myöhemmin siitä tuli minun ongelmani. Ensimmäisen pirikokeilun jälkeen jatkoin lähinnä pillereiden syöntiä ja pilven polttelua. Kyllähän pää sekaisin oli jollain saatava...
Olin silloin niin nuori, että suoraan sanottuna halusin kokeilla sen takia kun muutkin "coolit" tyypit sitä veti. Jälkeenpäin olen monesti harmitellut, että olin niin porukan vietävissä ja halusin olla kuten muutkin kovat tyypit. Kyseessä oli kuitenkin hyvä ystäväni, joka oli minua huomattavasti vanhempi ja nuoren pojan silmissä tosi cool-tyyppi. Hän suositteli minulle amfetamiinia ja kertoi sen vaikutuksesta tavalla joka tehosi minuun. Haluan tarkentaa, että tämä oli ensi kosketukseni huumeisiin ikävä kyllä. Porttiteoria ei siis päde minuun, mutta porukan vaikutus sai minutkin kokeilemaan ja haluamaan osaksi porukkaa.
Amfetamiinia kokeilin seuraavan kerran kaveriporukalla Keuruulla, kun olin noin 17-vuotias. Näin silloin, että kavereilla kolahti ihan erilailla piri mitä silloin Jypissä itsellä. Tottakai halusin kokeilla uusiksi. Sain kaverini pienen suostuttelun jälkeen pistämään itseäni. Tällä kertaa tunne oli aivan mahtava, kun mäntä oli pohjassa tuli tunne kuin sylkisi tulta ulos, tämä oli aivan eri ainettakin kuin silloin Jypissä kokeilemani eli laatu oli ihan eri. En ollut uskoa, että kyseessä oli voinut olla edes sama aine mitä olin jo kerran kokeillut. Tuntui, että tukka pyörii ja kihelmöi päässä. Tää oli mahtava tunne verrattuna edelliseen kertaan. Nautin eritoten, kun ei tarttenut mennä nukkumaan ja energiaa riitti mihin vain. Siitä alkoi vuosien yhteinen taival amfetamiinin kanssa niin käytön kuin myynnin merkeissä.
Ekan kerran kokemuksesta jälkeenpäin mietittynä otin itselleni periaatteen etten ikinä pistä enkä myy kenellekkään alaikäiselle. Enkä ekaa kertaa ole koskaan suostunut pistämään vaikka kyseessä olisi ollut täysikäinenkin. Nyt selvänä voin todeta tämän periaatteen pitäneen.
Tämän tyyppinen elämän valinta, ei voi olla kenellekkään suositeltavaa tai hyväksi. Minut tämä vei muutamien kuukausien jälkeen jo 17-vuotiaana telkien taakse Keravan nuorisovankilaan. En koskaan jäänyt kuitenkaan kiinni huumeista koko historiani aikana vaikka lähellä piti tilanteita oli moniakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti