Elämä antaa ja ottaa ja joskus on vain otettava.

Olen yrittänyt pähkäillä mitä elämälläni tekisin, kun tuntuu tälläinen pelkästään paikallaan oleminen elämäni hukkaan heittämiseltä. Haluaisin tehdä jotain enemmän kuin vain olla.
Juuri tälläiset hetket ovat minun addiktio luonteelleni vaikeita jos en löydä tekemistä, sama pätee varmaan monelle muullekkin käyttäjälle. Olen myös kompastellut ja käyttänyt myönnän sen suoraan koska haluan olla rehellinen.

Minä tiedän, että minusta olisi johonkin n.600e työhön (tämä on siis raha jonka saan tienata vakuutusyhtiön rahan päälle). Olenko minä vain joku vitun haikailija, joka ei saa asioita tehtyä ellei joku potki perseelle kokoajan?
No, Olen mutta olen minä paljon muutakin. Minulla on aina ollut joku joka tarvitsee minua ja minä tarvitsen häntä. Nyt olen yksin eikä se hullumpaa ole näinkään mutta kun vuodet kuluu niin kyllä sitä nopiasti rupiaa haikailee tyttöä niin komiaa;).

Joskus mietin , että kunpa ihmiset näkisivät mitä kaikkea muuta minä olenkaan, kuin vain tuolissa istuva lääkkeitä popsiva narkkari. Voin kuvitella vain kuinka monta tälläista onkaan hoitokodeissa, jossa tälläkin hetkellä vietän aikaani.
Mikseiköhän esim. hoitokodeissa jossa on varsinkin nuoria niin miksei heitä kehitetä jollakin tapaa? Miksei esimerkiksi voisi kouluttaa kokemusasiantuntijaksi siellä missä he ovat? Eikö se olisi resurssienkin puolesta jo hyötykäyttöä ja ihmisillä, jotka täälläkin vain ovat ja tuhlaavat aikaansa, kenties loppuelämänsä.
Minä en halua jossitella vielä 5 vuoden päästä, että voi kun pääsisi edes jotakin tekemään jonnekkin pajalle missä ei ole mielestäni mitään järkeä (käsittääkseni sellaisia puurtamis pajoja vieläkin on?)

Olen riimitellyt jo jonkin aikaa omasta elämästäni, mistäpä muustakaan? Haluaisin oppia sekä löytää sellaisen tyypin , joka neuvoisi miten taustoja tehdään tai sitten vain haluaisi auttaa minua ja tekisi ne minulle pientä korvausta vastaan tietenkin.

Tuo kuuluu niihin asioihin joista en tiedä hölkäsen pöläystä eli Nada.
Ystävälleni joskus lupasin tehdä sinkun tai levyn ja jos jotain sovitaan se pidetään jossei pysty sopimusta pitämään silloin sovita ei mitään.
Tuo on ollut jo kauan elämässäni yksi ohjenuorista, josta pyrin pitämään vielä tänäkin päivänä kiinni. Tämä minun on vaan tehtävä ja sen minä nyt teen kun tyhjää aikaakin on.

Kunpa vain tietäisin näistä asioista enemmän. Mulla on tekstiä jo pariinkin sinkkuun mutta ne pitäisi ns. päättää mitä sinkkuun tulee mukaan ja mitä ei. Jotenkin musta tuntuu, että tää on kuin jotain johdatusta. Alan pikkuhiljaa olemaan teksteihin tyytyväinen joten seuraavaksi kai taustojen teko, tässäpä kysymys? Tehdäänkö taustat yleensä eka ja sitten lyriikat vai toisinpäin? Kaippa se kumminkin päin?
Olen ajatellut ihan pientä sinkku määrää ehkäpä sata tai 500 kappaletta aluksi ;), Tässä minä todellakin tarvitsen apua ja jos joku joka tietää ja osaa tehdä hyviä taustoja niin ottakaapa reippaasti minuun yhteyttä niin voidaan vaikka soitella ja kenties nähdäkkin asian tiimoilta.

Olipa muuten mielenkiintoista havaita , kun laitoin Keuruulle asunto hakemuksen niin kukaan ei huolinut mua sinne vaikka soitinkin muutamiin. Heille oli juuri ilmestynyt vuokraaja kun ilmoitin itseni , että voin vuokrata näkemättä. Sinänsä huonoa tuuria minulle mutta onneksi se kylä pahanen vielä onnistuu vuokraamaan sentään asuntoja kun kolmessa asunnossa ilmestyi lähes samana päivänä kun sanoin vuokraavani. ;) Se on hienoa ettei asunnot jää tyhjän pantiksi.

Tämä on se päivä jota kaikki inhoaa, kun on kaikki edellisinä päivinä pakattu ja nyt on roudaamisen aika ja taas kaiken uudelleen sijoittelun omalle paikalleensa. Tuolissa olevan ei tarvitse muuta kuin käskeä mikä menee mihin ja he tekevät niin, koska mulla on valtaa. Palaan haave-maailmasta todelliseen ja huomaan löytäväni itseni jälleen asumisjaksolta hoitokodista.

Minulle soitteli kyttiä turhaan vähän väliä syyttä suotta. jopa silloin kun en ole ollut paikalla niin sain kytät ovelleni ja isännöitsijä ei uskonut vaikka kuinka kovasti todistelin. Olenhan vaan linnakundi varmaan ja luottotiedoton vaikka on järjestelyssä. Noh, minä yritän säästää kuukaudesta mutta paljoa ei jää. Ulosottossa on melkein 2000e laskut jotka mun pitää pieraista sen verran cashia asap, ettei mene koko velkajärjestely vituiks. Mulla tuli myöhässä sairaalalasku jota en edes tiennyt olevan joka oli 1500e kun oli Katriinassa 7kk.
Ei ole ilmaista maata sielläkään mutta onneks on mukavat hoitajat , jotka hoitavat.

Mä ajattelin, että varmasti fiksuinta on aina maksaa kerralla pois niin korko loppuu siihen, siltä osin ja, kun aloittaa pienemmistä niin sitten isoimmat vaatiikiin jo pariin kun sääsätämistä. Mua ottaa päähän, kun yks kaveri  varasti 2500e multa kesällä jos toi lasku olisi ollut mun nokan edessä olisi maksettu. Mutta mennyttä ei voi muuttaa eikä takaisin palata muuta kuin muistossamme, onneksi
meillä on muistomme.

Muistot ja kokemamme asiat tekevät juuri meistä keitä olemme.
Pikkuveljeni soittaessaan sai minut lapsuus maisemiin Keuruulle muistoissani. Oli ihanaa asua ja ketvelniemeä vasta rakennettiin. Ränsistynyt kipsa tönötti monttupolkuisella hiekkatiellä. Muuttunut on talot ja maisemat. Kuoleva kylä. Kämpät halpoja, kukaan ei osta, kun ei löydy vuokraajia, joten asunnot kuihtuu pois ja sijoitus hupenee. kannattamatonta sekä lopullisen kestämätöntä. Ei hyvältä näytä pikkukylien tulevaisuus mutta silloinkaan minun nimelläni en saa vuokrattua keneltäkään kämppää eli omistajat tekee mielummin tappioo. Miksei antaisi mahdollisuutta ja jos kaikki menee hyvin niin vuokraa. Ite oon muuttunut täysin niistä ajoista.
Minä olin siihen aikaan villi tapaus.

Vanhempani erosivat ollessani muistaakseni 15v ja muutin niihin aikoihin omilleni, ensin keravalle nuppulinnaan ollessani 16-vuotias juuri täyttäneenä. Se oli vankila mutta alaikäisiä kaikki se oli mulle helppoa aikaa sellaisten kersojen kanssa en olisi ikinä muuten hengaillut. Oli suorastaan Ihme etten hakannut enempää ihmisiä kuin hakkasin. Olin väkivalta rikollinen joten kävin 3kk vihanhallintakurssin. Siellä ei ollut mitään tekemistä muuta kuin salilla käynti mutta raudat oli laitettu siihen aikaan 50kg. Ilmeisesti se tapahtui monissa muissakin vankiloissa mutta muistaakseni se ei kestänyt kauaa, koska vangit protestoi väkivalla. Vittu onhan se niin kun puntit on siellä se viimeinen
ruiske mikä on siis monille ja myös minulle ollut se ainoa henkireikä, että jaksaa kantaa päässään kaikkea sitä valtavaa tietotulvaa mitä aivot prosessoi jatkuvasti ollessamme hereillä. Minä toivon todella, että tästä vuodesta tulee edellistä huomattavasti parempi. Mää uskon niin.
Peaze

Hei!
Kuu alussa ja rahat alkaa loppumaan on varmastikkin monella pienituloisen eläkeläisen kohdalla samankaltainen tilanne. Laskuihin riittää mutta siinäpä se, kun ei muuhun hirveästi jää "ylimääräistä" rahaa. Maksoin viime kuussa hulluna velkajärjestelymaksuja edes tietämättömänä , että niin paljon voi tulla kerralla. No, ne on maksettu mutta vielä tuolla laskuja riittää joita en pysty maksamaan koska vuokrani on varsin korkea 850e/kk ja olen unohtanut ilmoittaa velkajärjestelyyn, että vuokra on kasvanut tuplasti ylikin (näistä pitäisi ehdottomasti heti ilmoittaa), joten ihan omaksi parhaakseni minun oma vastuu pienenisi mitä joudun kuukausittain maksamaan.

Laskuja oon jäljessä ehkä 2000e, jotta saataisiin takaisin raiteilleen velkajärjestely, koska jos se kaatuis niin.. se olisi mulle katastrofi! Minun pitää saada 2ke tavalla tai toisella haalittua. Mun on pakko. Mistä voisin saada sellaisen työpaikan, että saisin 600e/kk tienata vakuutusyhtiön eläkkeen päälle. Mistä moinen pätkätyö? Osaan keittää kahvia siinä olen hyvä. Kukapa palkkaisi vammautunutta henkilöä jolla on rikosrekisteri joltain vuosi kivi ja kääpiö. Mutta kaippa, koskaan ei ole tarpeeksi kärsinyt virheidensä takia.

Milloin on vain yksinkertaisesti aika unohtaa, ehkäpä jopa antaa anteeksi sellaiselle, joka on sinua huijannut tai muutoin kaltoin kohdellut. Minä olen selättänyt menneisyyden haamut, sen minä takuulla olen samalla, kun vaihdoin Keski-Suomesta Vantaalle. En ole vieläkään varma kummassa minun oli parempi olla, mutta minun oli lähdettävä ja unohdettava sen aikaiset ystävät vuosiksi.

Sitä lähtemistä rakkaista maisemista en ole katunut hetkeäkään, koska minun oli tarve ymmärtää itseäni , koska rtakkaita ihmisiä poistui viereltä. Mun oli pakko itkeä ja ylipäätään surra menehtyneiden poismenon johdosta, heitä on monia , mutta vain pari tosi ystävää. Elämä on vaan niin lyhyt joten nauti siitä mitä teet, helpommin sanottu kuin tehty.

Hyvää joulunalusta ja viettäkää rauhallista joulukuuta. Niin minä ainakin teen.

-Markus

Oma asunto Vihdoinkin!

Hei!

Ajattelin ruveta taas kirjoittelemaan pienen tauon jälkeen, sen takia kun velkajärjestely realisoitui joten itselle asettamani haasteeni jouduin ikäväkseni lopettamaan. Nyt ollaan tilaanteessa, jossa enää en voi hetkeen sijoittaa vaikka kuinka haluaisin, mutta kai ne velat pitää ensiksi maksaa jotta voi sen jälkeen nauttia puhtaista luottotiedoista, ekaa kertaa elämässäni (menetin aikoinaan luottotiedot ollessani 17-vuotias).

Nyt olen vihdoin saanut oman ihanan asunnon vuokralle Korsosta, josta en tunne oikein ketään mutta pääasia on että pääsin vihdoin pois laitoksista. Tuollainen laitos kierre ei tee hyvää kenellekkään, kun itekkin olin noin kolme vuotta erilaisissa laitoksissa. Kyllä niissä oma ajattelu hämärtyy toisten saman tyyppisten ihmisten kanssa olessa, joilla jokaisella on päihde ongelma. Muuten tuntui kyllä , koska monen näköistä taaplaajaa noihin vuosiin mahtuu. kyllä se jättää jälkensä jokaiseen. Väitti ne muut mitä tahansa.

Täällä eläminen kaikkien näiden vuosien jälkeen on vapauttavaa ja mahtavaa, jopa näin talven kynnyksellä. Olen vähän kyllä huolissani, että miten pääsen yksin kauppaan tällä tuolilla joka allani joka päivä on. Se, ettei tunne täältä päin ketään on hyvä ja toisaalta huono asia, koska tässä on vaarana jäädä ihan yksin mököttämään tänne kotia, eikä lähde mihinkään eli mökkihöperöityy. Mulla on kuitenkin hyvä fiilis siitä että enköhän löydä saman ajattelu maailman omaavia kavereita, kunhan vaan jaksan käydä välillä uloskin tuulettumaan.

Eihän tämä aina helppoa ole, kun kipuja on joika päivä ja pitäisi siitä huolimatta hymyillä päivästä toiseen vaikka toisaalta tekisi mieli huutaa APUA! Mutta ei se auta, hammasta purren päivästä toiseen. Tällein eläkkeellä ollessa tämän ikäisenä on vaikea saada aikaa kulumaan. Ei kenenkään pitäisi 36-vuotiaana olla vaan kotona tekemättä mitään päivä duunia, ei sovi ainakaan minun mielenlaatuun. Haluaisin tehdä jotain mitä pystyn tekemään tuolista, mutta mahdollisuuksia on todella vähän, ellei sitten perusta omaa firmaa (se on haaveissani). Unelmissani olisi myös kirjoittaa kirja kokemuksistani täysin rehellisesti, koska jokainen ihminen on ainutlaatuinen ja jokaisella on myös omat kokemukset elämän karulla ja kivisellä tiellä.

Eiköhän kaikki vielä hyväksi muutu kun vaan jaksaa itse myös tulevaisuuteen panostaa.

Hyvää tulevaa joulua kun kerran ollaan jo joulukuun alussa. Pitäkää huolta toisistanne.

- Markus

Velkajärjestelystä tuli vihdoin myönteinen päätös.

Hei!

Taukoa on ollut kirjoittaimisesta, koska huomasin, ettei tämä ollutkaan ihan niin helppoa mentaalisen hyvinvoinnin kannalta siis tämän blogin kirjoittaminen. Paljastin ehkä enemmän kuin olisi ollut tarpeen tai kuin olin ajatellutkaan aluksi kun rupesin tätä tekemään. Elämä on ollut yhtä vuoristo rataa, mutta onneksi pääsin VIHDOINKIN tuohon velkajärjestelyyn. Tässä tilanteessa tämä on parasta mitä pitkään aikaan on tapahtunut minulle. Olin aluksi tosi skeptinen tuon velkajärjestelyn suhteen sekä siitä onko minulla mahdollisuuksia siihen, mutta kaikki kääntyi lopulta tosi hyvin.

Tämän kuun alussa alkoi ensimmäiset maksut sekä pakkorealisointi osakkeista, koska tottakai velkojien olisi saatava edes pieni osuus kaikista veloista. Oli kyllä homma selvitellä kuinka monta prosenttia mikäkin velka oli, mutta onneksi minulla oli minua fiksumpia ihmisiä kanssani tekemässä laskelmia, joten uskon, että kaikki meni aika nappiin. Tuo pakkorealisointi tuntui aluksi kyllä tosi pahalta, koska olin kuitenkin nipistänyt rahat omista turhista menoistani esim. vaatteista ja kaikista muista turhista menoeristä. Loppujen lopuksi olin kuitenkin tyytyväinen siihen, että vuonna 2022 olen täysin vapaa veloistani ja tekemään eli säästämään osakkeisiin kaiken ylimääräisen.

Sain 3v 4kk maksujärjestelyn kestoksi, joka oli hieman enemmän kuin kuvittelin, mutta kuitenkin hyvä, koska maksimi oli 3 vuotta. Minun olisi pitänyt vaan hakea tähän jo ajat sitten, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Minua on askarrattunut eräs kysymys, että onko minulla mahdollisuus ostaa osakkeita jos pihistelen omista tarpeistani, jotta ylimääräistä rahaa jäisi myös osakkeihin? Vaikka olen velkajärjestelyssä. Se on askarrattanut mieltäni jo jonkin aikaa. Minun vereni vetää osake markkinoilla varsinkin nyt kun aikamoisia heilautuksia on näkynyt osakemarkkinoilla, joten devensiivisemmät osakkeet tässä vaiheessa lienee olevan vahva perusta omille uusille sijoituksilleni joilla on hyvä osingonmaksukyky. Joku minua viisaampi ja perehtyneenmpi ihminen voisi ilmaista mielipiteensä, että jos tässä järjestelyn aikana ostan osakkeita niin onko ne sitten jossain vaiheessa pakko realisoitava velkojille vai onko mahdollisuus, että hoidan kuukausittaiset maksut velkojille sekä vuosittaiset maksut ja saisin pitää osakkkeni, koska säästäisin omista pienistä tuloistani. Olisin tosi kiitollinen kommenteista joilla olis fakta pohjaa.

Velkani on niin mitätön 30 000€ ja suurin osa sairaala maksuja, joten turhauttaa jos joudun nuinkin pienen rahan takia olemaan osake markkinoilta poissa jopa kolme vuotta. Siinä ajassa kerkiää tapahtumaan osakemarkkinoilla tässä globaalissa maailmassa vaikka mitä ja nimeenomaan tässä markkinataloudessa. Voi kun olisi joku rikas sukulainen joka voisi lainata 6-8% korolla minulle tuon summan. Helpottaisi kummasti, mutta eihän minulla sellaisia "enkeleitä" omassa suvussani ole. Ja kun luottotiedot on mennyt vaikka olen velkajärjestelyssä niin vaikeaksi menee. Kuitenkin tuo summa on aika pieni kun sain säästöön 5 kuukauden aikana jopa 5000€ säästöön ettei ole mikään mahdottomuus, että voisin maksaa "sukulaisen" velkaa korolla pois sekä saisin lähes heti luottotietoni kuntoon. Minulla on kuitenkin ihan hyvät tulot joten tälläinen tulisi aika vaivattomasti hoidettua.


Mua harmitaa kun jouduin realisoimaan kaikki osakkeeni pois, mutta jos voisin tänä aikana ostaa pienillä säästöilläni lisää niin se olisi unelmien täyttymys. Haluan kasvattaa pääomaa mahdollisimman nopeasti ja kulut ovat minulla nykyisin todella pienet, enkä haluaisi olla osake maailmasta poissa näinkään pitkää aikaa. Tämä on minulle suorastaan terapeuttista sekä tuo elämääni sisältöä enemmän kuin uskoisi, eläkkeellä kun ei ole muutakaan järkevää tekemistä ja tiedän tai luulen tietäväni, että kohta alkaa parhaat ostopaikat osakemaailmassa.


Äitiäni yritin saada auttamaan, että saataisiin nuo velat kerralla pois niin ei tarvitsisi aina mennä nukkumaan päällimmäisen mielessä, että kuinka saan kaiken velkani maksettua yhteiskunnalle. Olen kuitenkin eläkkeellä ja lainan lyhennyksillä saisin aika hyvin lyhynnettyäni velkaani joka kuukausi ilman minkäänlaista ongelmia.


Mua harmittaa miten vaikea on saada kämppää vaikka on velkajärjestelyssä ja kuitenkin eläkkeellä oleva ihminen joka käyttää pyörätuolia jokapäiväiseen elämään. Asuntohakemukset on käynnissä Vantaan suunnalta mutta yhtäkään vastausta ei ole tullut, harmillista. Minua ihmetyttää paljon se asia koska kun olen velkajärjestelyssä niin periaatteessa minua pitäisi kohdella samalla lailla kuin ihmistä jolla on luottotiedot kunnossa. Näin siis minä sen ymmärrän kun juttelin erään miellyttävän ladyn kanssa Lumolta puhelimessa.


Haluaisin, että ihmiset ottaisi yhteyttä ja esittelisivät asuntoja myös halvaantuneille ihmisille, koska jos tätä ei tapahdu niin onko tämä mielestänne todella yhdenvertaisuutta, mielestäni ei.


Ihmiset jotka, eivät ole kokeneet syrjintää tai muitakaan tämäntyyppisiä asioita joita yhteiskunnassa on pielessä näitä asioita ei todellakaan pitäisi tapahtua yhdenvertaisuuslain perusteella. Yhdenvertaisuuslaki on mieltäni askarrattuvista asioista yksi tärkein. Olen huomannurt usein ihan päiväittäisessä elämässä kuinka minua kohdellaan toisarvoisena ihmisenä pelkästään siitä syystä, että satuin olemaan autokolarissa väärällä hetkellä, väärässä paikassa. Onko se silloin minun vika vai ihmisten jotka ei ole valmiita käsittämään kuinka paljon elämä on muuttunut 20-30 vuodessa.

Toivon kaikille hyvin alkanutta pyhäimiestenpäivää ja muutenkin pitäkää toisistanne huoli.

-Markus Sarlin

Velkajärjestelyyn pääseminen, ehkä?

 Noniin, eilen tuli uutta tietoa velkajärjestelijältä. Mikä vaikuttaa oleellisesti koko alkuperäiseen suunnitelmaani negatiivisesti. Jotenkin harmittaa todella paljon, kun juuri olin pääsemässä piensijoittajana kunnolla alkutaipaleelle.

Olin eilen velkajärjestelijän luona täyttämässä papereita, joita olen nyt täytellyt hänen kanssaan tammikuusta lähtien. Näillä näkymin on odotettavissa, että kesäkuussa tulee käräjäoikeuden päätös. Toivon todella pääseväni velkajärjestelyyn, jotta viimeinkin olisin vapaa veloistani. Tämä olisi siis ekan kerran koko elämäni aikana, etten olisi valtiolle/velkojille yhtään velkaa. En edes tiedä elämästä millaista se voisi olla jos olisi teoreettinen mahdollisuus saada pankista esimerkiksi lainaa. En tietenkään ottaisi sitä heti, mutta edes olisi tälläinen mahdollisuus.

Tällä hetkellä jos kaikki menee hyvin tämän asian suhteen olisin kolmen vuoden päästä täysin velaton. Onnistuessaan järjestely alkanee syyskuussa. Voi vitsit, miten tämä kaikki on muuttanut/mullistanut koko maailmankuvani täysin. Olen niin tyytyväinen mitä kaikkea posiitivista on tapahtunut viimeisen puolentoista vuoden aikana.

Olen oikeastaan ensimmäistä kertaa saanut miltei kaikki elämäni asiat kuntoon siis kaikilta eri osa-alueilta. En voisi olla tyytyväisempi tilaanteeseeni missä nyt olen. Olen saanut paljon apua ja tukea hoitajilta, mitä en uskonut saavanikaan irti koko kuntouksesta (luulin etten tarvitsisi apua missään). Olin todella skeptinen aluksi koko päihteettömyyttäni kohtaan sekä hirveä ennakkoasenne koko kuntoutusta kohtaan. Nyt ymmärrän, miten väärässä olinkaan. Kaikki on muuttunut täysin. Jopa mielipiteeni kaikkia auktoriteetteja kohtaan on niin sanotusti normalisoitunut.

Isoin muutos mitä velkajärjestely tuo tullessaan on tuo itselleni antama haaste. 10 kuukaudessa 10 000€ kasaan. Velkajärjestely mahdollisuuden vuoksi sijoitukseni on ns. jäädytetty. Kerroin avoimesti niistä, että varallisuuteni on 4 700€:n edestä osakkeita. Järjestelijä sanoi minulle tänään puhelimessa, etten saa koskea niihin ollenkaan. Koko hakemus voisi kaatua jos rupeaisin lahjoittamaan niitä esimerkiksi äidilleni tai jollekkin muulle perheenjäsenelle kuten tyttärelleni.

Tunnen. että kaikki tämä on sen arvoista. Ainoastaan harmittaa, että sain osakkkeeni hankittua tiukalla budjetilla kärvistelemällä neljä kuukautta. Toisaalta taas tiedän pystyväni elämään vähemmällä ja toteuttamaan tulevaisuudessa haasteeni, joka nyt jäi kesken toistaiseksi.

Olen todella pettynyt jos velkajärjestely ei jostain syystä onnistu, koska sitä on jopa todennäköisyys vastaan. No, tämä kaikki selviää viimeistään kesäkuussa. Viiden viikon myöhästyminen koko prosessiin on tullut leikkausten takia. Nyt on totuuden aika.

Olen, ajattelen, olen siis ihminen.

Minun paras ystäväni tapettiin syyskuussa 2012. Siitä alkoi pitkä "kujanjuoksu" masennusta vastaan. Käytin amfetamiinia ja ekstaasia jatkuvalla syötöllä ja minusta tuntui, kuin jokin palanen olisi lopullisesti poissa. Tottahan se oli. Ystäväni oli tapettu.

Mikään ei enää tuntunut oikein miltään. En saanut huumeista enää sitä fiilistä minkä olin tottunut vuosien varrella saamaan. Ajattelin myös nuihin aikoihin monesti, kun järkytys oli pahimmillaan etten jaksa enää. Halusin pois. 

Me oltiin yhdessä mahtava tiimi. Myimme todella paljon amfetamiinia ja joskus ostimme jopa kilo kerrallaan. Keski-Suomessa on yllättävän kallista käyttää huumeita ja juuri tätä me hyödynsimme. Vähän niin kuin osakkeissa. Osta halvalla ja myy kalliilla. Juuri tässä olimme hyviä. Tämä oli meidän lajimme jonka tunsimme ja jonka tiesimme kannattavan. Varsinkin hyvästä "piristä" oli nuihin aikoihin huutava pula Jyväskylän alueella, joten siellä oli vähintäänkin myyjän markkinat. Gramma maksoi 50€ ja joillekin tutuille naamoille annoimme myös alennusta. Riippuen määrästä välillä annoimme "alennusta" jopa 25€ asti. Meillä oli varaa myydä oikeastaan mihin hintaan tahansa, koska maksoimme 8€/gramma (8000€/kg) itse siitä ja silloinkin sitä ei ollut "lantrattu". Näin jatkoimme vuosia. 

Loppuajoista olin aika huonossa kunnossa niin fyysisesti kuin henkisesti. Puhuimme monta kertaa ollessamme kahdestaan, ettei tälläinen voi jatkua loputtomiin. Tiesimme molemmat sen. 

Olen miettinyt monta kertaa ystäväni sanoja. Hän sanoi minulle monta kertaa, että hän tulee kuolemaan jos tämä jatkuu. Aivan kuin hän olisi ennustanut, että niin tulee tapahtumaan. Nämä sanat on kulkenut mukanani vuosia ja tulee kulkemaan loppuun asti.

Minulla on hirveä ikävä ystävääni. En voi vieläkään olla herkistymättä, kun ajattelen kaikkia niitä mukavia hetkiä, jotka sain viettää hänen kanssaan. Hän oli oikeastaan ainut ystävä, joka seisoi rinnallani vaikka halvaannuinkin. Yllättävän moni kavereistani kaikkosi ja näin sen ihmisistä etten ollut enää minä, koska olin nyt pyörätuolissa. He eivät kunniottaneet enää minua samana ihmisenä, joka olin kun olin jaloillani.

En voinut ymmärtää silloin, enkä oikeastaan ymmärrä nytkään miten lähes tulkoon kaikki kaverini muuttivat käsitystään minusta, ihmisenä. Olen jotenkin erilainen ihminen, kun olen tuolissa. Toki kaikki vaikuttaa kaikkeen, mutta kokonaisuus säilyy. No totta puhuakseni. En edes tarvitse tuollaisia ihmisiä rinnalleni kulkemaan, joita silloin kutsuin kavereikseni. En, jos he eivät pysty olemaan selvinpäin.

Nyt vasta tunnen, että masennus on helpottanut vaikka välillä onkin heikkoja hetkiä. Tämä kokonainen uusi elämä on avautunut minulle niin hyvine kuin huonoine päivineen. Tunteet on tullut täysin uutena asiana ja joskus jopa hieman pelottavina "tunneryöppyinä". Olen aina ollut hyvin impulsiivinen ihminen. Suutun nollasta sataan välillä todella nopeasti. Hyvä puoli on, etten osaa olla pitkään vihainenkaan. Siksi kai minulla on todettu impulssikontrolli ongelma. Kunnon sanahirviö, mutta kuvaa hyvin minua persoonana. Välillä naureskelen itsekkin tuota, miten helposti voin menettää hermoni. Tälläinen olen vain. Ihminen joka ajattelee, sekä tuntee kaikki tunteet. Tätä kai se on olla selvinpäin.